Oppiminen, osaaminen ja pedagogiikka

Oppiminen tarkoittaa yleensä jonkin asian muuttumista, uuden asian omaksumista ja
taitojen kehittymistä.

Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten, aiemmin opitun sekä ympäröivän yhteiskunnan ja ympäristön kanssa.

Oppimiseen vaikuttavat muun muassa oppijan kognitiiviset taidot ja motivaatio sekä opetustavat, opetuksen laatu, oppimistavoitteet ja tehtävien sisältö.

Verkkokursseillakin oppijoiden kognitiiviset taidot ja motivoitumisasteet ovat usein erilaisia.

Laadukkaalla verkko-opetuksella voidaan vahvistaa motivaatiota, mutta oppimismotivaatioon voivat vaikuttaa lisäksi mm. vertaisten opiskelumotivaatio, ryhmän ilmapiiri, ohjaajan kyky motivoida sekä oppijan minäkuva ja kiinnostus opittavaa asiaa kohtaan.

Oppimistapahtumassa syntyy oppimistuloksia, jotka konkretisoituvat tietojen ja taitojen kertymisenä sekä opitun viemisenä käytäntöön, siis jonkin asian osaamisena. (Haapsalo & Erämies, luettu 21.6.2021.)

Pedagogiikka on termi, joka esiintyy usein opetuksesta ja/tai kasvatuksesta puhuttaessa.

Suppeimmillaan sillä voidaan tarkoittaa opetus- tai kasvatustaitoa, mutta yleensä sillä viitataan käsitykseen siitä, miten opetus tulisi järjestää.

Pedagogiikka tarkoittaa siis opetuksen suunnittelun ja toteutuksen taustalla olevia opetukseen liittyviä näkemyksellisiä ja kasvatuksellisia periaatteita, jotka ohjaavat lopulta oppimisprosessia ja vaikuttavat esimerkiksi siihen, miten oppimista arvioidaan.

Valittaessa verkkokurssille jokin pedagoginen lähestymistapa otetaan kantaa yleensä ainakin oppimiskäsitykseen sekä siihen, millaisena hyvä opetus nähdään.

Lisäksi valinnalla otetaan kantaa ohjaajan ja oppijan rooleihin sekä kohderyhmään, oppimateriaaleihin, toimintaan kurssilla ja oppimisen arviointiin. Pedagogiset valinnat ovatkin aina myös arvovalintoja. (Esim. Pönkä 2017.)

Oppimiskäsitykset ja pedagogiset mallit

Oppimiskäsitys pohjautuu ihmiskäsitykseen. Se kuvaa ihmisen tapaa oppia sekä ohjaa opettajan, kouluttajan ja ohjaajan työtä.

Oppimiskäsitykset on totuttu perinteisesti jakamaan neljään kategoriaan:

1. behavioristinen,
2. kognitiivinen,
3. konstruktivistinen ja
4. kontekstuaalinen oppiminen.

Niitä avataan tarkemmin ao. taulukossa. (Haapsalo & Erämies, viitattu 21.6.2021.)

Oppimiskäsityksiä ei pidä nähdä toisilleen vastakkaisina tai toisiaan poissulkevina. Pikemminkin ne täydentävät toisiaan.

Lisäksi kulloinkin tilanteeseen sopiva oppimiskäsitys riippuu aina niin kurssin sisällöstä, oppimistilanteesta, oppijoiden taustoista kuin tavoitteista.

Jos tavoitteena on esimerkiksi jonkin yksinkertaisen sisällön ulkoa oppiminen, voi olla tehokkainta opiskella asia behavioristisen mallin mukaisesti.

Verkossa opiskeltaessa suositaan kuitenkin pääsääntöisesti konstruktivistisesta ja/tai kontekstuaalisesta oppimiskäsityksestä kumpuavia opetuksen järjestämistapoja. 

Sosiokonstruktuvismi

Nykyisin vallalla on sosiokonstruktivismi, jossa oppimisen katsotaan paitsi rakentuvan aiemmin opitun pohjalle, tapahtuvan myös tiiviissä vuorovaikutuksessa ympäristön, ympäröivän yhteiskunnan ja kulttuurin kanssa.

Sosiokonstruktivismi lähtee siitä, että oppija on aktiivinen toimija, joka asettaa tavoitteita ja ratkaisee ongelmia sekä yksin että ryhmässä. Oppiminen nähdään tehokkaimmaksi, kun siihen liittyy aivojen tunnealueen aktivoitumista sekä omaehtoista kiinnostumista ja tutkimista.

Sosiokonstruktivismin mukainen tehokas oppiminen edellyttää verkkokurssilta ja sen alustalta mm. vapautta itseohjautuvuuteen ja itsenäiseen alustalla navigointiin.

Lisäksi sosiokonstruktivisti näkee, että oppiminen tehostuu, kun oppimiseen on tarjolla monipuolisia mahdollisuuksia ja oppijoiden keskinäistä kunnioitusta ja vuorovaikutusta vahvistetaan.

Myös tehtävien räätälöiminen erilaisille oppijoille sekä tarvittaessa mahdollisuus ryhmä- ja/tai yksilöohjaukseen vahvistavat sosiokonstruktivismin mukaista verkko-oppimista.

Pedagoginen malli on teoriapohjainen jäsennys opetustilanteiden ja oppimisprosessin etenemisestä.

Se toimii kehikkona opetuksen suunnittelussa. Opetuksen ja oppimisen teoriassa ja käytännössä on tunnistettu lukuisia pedagogisia malleja, joten termit menevätkin limittäin ja lomittain, sekoittuvat toisiinsa sekä ottavat toisiltaan vaikutteita.

Lisäksi saatetaan puhua esimerkiksi pedagogisesta mallista, lähestymistavasta tai menetelmistä, vaikka yleensä tarkoitetaan samaa asiaa eli tapoja järjestää opetusta ja oppimisprosessia sekä taustalla vaikuttavia oletuksia.

Pedagoginen malli jäsentää oppimisprosessin vaiheisiin ja ohjeistaa siihen, miten opetus tulisi järjestää. Jotkin pedagogiset mallit ovat tarkkaan vaiheistettuja, kun taas toiset esittävät lähinnä karkean jäsennyksen työskentelytavasta, jonka verkkokurssin tuottajana voit ottaa suunnittelusi pohjaksi.

Käytännössä pedagogisia malleja ei yleensä noudateta orjallisesti, vaan niitä voi soveltaa ja kehitellä tarpeen mukaan. Jokainen opetustilanne on ainutlaatuinen, joten mallista tai suunnitelmasta voi olla myös tarpeen poiketa. (Pönkä 2017.)

Verkkokurssin pedagogisen lähestymistavan valintaan vaikuttavat taustalla oleva oppimiskäsitys, kurssin oppimistavoitteet ja sisällöt sekä kohderyhmät odotuksineen.

Olennaisia kysymyksiä ovat, mitä kurssilla on tarkoitus oppia sekä miksi ja kenelle kurssi on suunnattu.

Menetelmät, materiaalit ja opetuksen tavat valjastetaan palvelemaan kohderyhmien tarpeita ja kurssin oppimistavoitteita. 

Voitkin valita lopulta lähestymistavaksesi niin opettajajohtoisen, kuunteluun tai ulkoa oppimiseen perustuvan mallin kuin painottaa esimerkiksi yhteisöllistä, tutkivaa, oivaltavaa tai kokemusperäistä oppimista.